maanantai 20. marraskuuta 2017

Helvetinjärven Kansallispuisto Matkakertomus

Helvetinjärven Kansallispuisto 2-3.9.2017.












Telttailuretki Helvettiin! Lauantaina 2.9.2017 keli on mainio retkeilyyn. On luvattu aurinkoista viikonloppua eikä sateesta ole tietoakaan.
Saavumme Haukanhiedan telttailu paikalle kymmenen aikaan aamulla. On täällä muutama muukin lähtenyt retkeilemään teltan kanssa. Kova meteli ja musiikin pauhu alkaa kuulumaan
nuotiopaikkoja lähestyttäessä. Nuorisojoukkoja on pilvin pimein levittäytynyt alueelle. Etsimme teltalle paikkaa hiukan sivummalta.

Suuntana Helvetinkolu

Teltan pystytämme ja otamme repusta makuupussit, retkipatjat ja muuta tarpeetonta tavaraa joita ei ole tarpeen raahata poluilla. 10:50 olemme valmiina tallaamaan polkuja.
Suuntana on polku joka vie Helvetinkolulle. Korvilahdelta noin kolmensadan metrin kohdalta käännymme vasemmalle vievälle polulle. Polun alkua ei tahdo löytyä, kun kävelemme hiukan sen ohi.
Tarkistan Garmin GPS laitteesta sijainnin ja kävelemme viisikymmentä metriä takaisin päin. Polku on aika vähän käytetty ja heti polun alussa edessä on iso kasa tuulenkaato puita
sikin sokin. 
Vähän kiertelyä ja ylitystä niin pääsemme väljemmille vesille.
Tätä polkua riittää 1,2 km ja sitten se yhtyy Pirkan taival reitille. Vähä-Ketven järvi jää vasemmalle puolelle ja jatkamme matkaa Vuorijärven tielle. Viidensadan metrin kävely tiellä ja
käännymme oikealle vievää vanhaa kärrypolkua kohti. Tämä polku menee Rimpilamminmäelle, jatkuen kapeana polkuna, jota ei ole karttaan merkitty. Laskeutuminen kiemurtelevaa polkua myöten Iso-Helvetinjärven
pohjoisrantaan, jossa pidämme tauon.

Risukeitin hiukan savuttaa kun ei pidä kosteasta polttoaineesta.

Tässä järven päässä on rivi kanootteja parkissa. Keli on mainio, auringon paistaessa peilityyneen järven pintaan. Korkeat pystysuorat kallioseinämät reunustavat järven rantaa oikealla puolella. Tässä on hyvä
viettää tee ja kahvihetkeä ympäristön ollessa vapaa ihmisten hälinästä. Risukeitin savuttaa, kun ei pidä hiukan kosteasta polttoaineesta. Vesi kuitenkin kiehuu ja kohta saamme maistaa Ison-Helvetinjärven raikasta vettä.
Helvetinkolun päivätupa

Tästä lähdemme etenemään järven toista laitaa Helvetinkolun päivätupaa kohti. Kapea polku kulkee järven rantaa seuraillen päivätuvalle saakka.
Kolmesataa metriä järven pohjoispäästä on kesämökki hienolla paikalla. Kansallispuiston rajaviiva tekee mökin kohdalla mutkan ja erottaa tontin omaksi alueeksi.
Polku muuttuu haasteelliseksi tästä eteenpäin. Kaatuneita puita on paikoitellen haittaamassa polun kulkijoita. On kivikkoisia pahoja nousuja ja laskuja. Matkanteko on hidasta mutta meillähän ei ole mihinkään kiire tänään.

Kohta alkaa kuulua ihmisten ääniä Helvetinjärven taukotuvalta.

Mahtavat maisemat avautuvat kiivettäessä korkealle jyrkänteen päälle. Tästä on hyvä näkymä järven pohjoispäätyyn jossa pidimme taukoa.
Soutuvene lipuu hiljalleen tuolla alhaalla eikä tällä osuudella ole tullut kuin yksi seurue meitä vastaan.
Jatkamme matkaamme ja kohta alkaa kuulua ihmisten ääniä Helvetinjärven taukotuvalta. Porukkaa ja meteliä riittää päivätuvan nuotioringillä. Tästä on halu lähteä rauhallisimmille paikoille pois turistien tulvasta. Etenemme Iso Ruokejärvi nimiseen paikkaan josta löytyy Vessa, puuliiteri, nuotiopaikka ja telttailualue.
On täälläkin tungosta ihan riittämiin asti! Siirrymme hiukan syrjemmälle ja virittelen risukeittimen kuntoon ja käyn sahaamassa siihen muutaman puukalikan. Kuiva koivu risukeittimessä palaa ilman ylimääräisiä savuja, ja kohta makkaratikku kannattelee Atrilli makkaraa nokassaan. Tällä tankkaukssella pärjää leiripaikkaan asti.
Kyllä tuo risukeitin on mainio kapistus retkeillessä. Pienellä puumäärällä pystyy keittelemään eikä itse keitin vie paljoa tilaa repusta.
Taas on Varustelekan risukeitin ahkerassa käytössä Haukanhiedan telttailualueella. Täytyy keittää teetä pahimpaan janoon. Teen jälkeen heitän kattilaan vielä tuhdin annoksen makaroonia ja syön sen valmiiksi paistetun jauhelihan
kanssa, ykkösvaeltajan tyytyessä leipään ja teehen. Syömisen päälle käymme vielä tutkimassa leiripaikan ympäristöä. Kymmenen aikoihin kömmimme makuupusseihin.
On täällä aika moinen meteli! Nuotioringeissä nuoriso metelöi ja kirves halkaisee puuta kiivaaseen tahtiin. Kuuluu sieltä jostain myös musiikin vaimea pauhu, tätä jatkuu yli puolenyön.

Risukeitin saa pesäänsä valmiiksi pilkkomani puut

Herään seitsemän aikaan kirveen iskiessä puupölkkyyn kovalla äänellä. Naapuriteltassa joku kuorsaa voimakkaasti. Makuupussi piti lämpimänä koko yön, vaikka lämpötila painui noin +6 asteen tuntumaan yöllä.
Risukeitin saa pesäänsä valmiiksi pilkkomani puut ja kohta kahvipannun sisältämä vesi kuplii ja poreilee höyryn noustessa kosteaan ilmanalaan. Järvi on täysin sumun peitossa muiden telttailijoiden tehdessä aamu askareitaan. Vaihdan keittimen päälle pienen kattilan jossa keitän teevettä itselleni. Teen keitettyäni valmistan tattaripuuron johon heitän sekaan gluteenitonta kaurakuitua ja hampunsiemen seosta.
Syömisen jälkeen kasaamme teltat ja muut retkivarusteet ja suuntaamme autolle. Autoon jätämme rinkat ja lähdemme käymään Heinälahden tuli ja telttapaikalla jonne on matkaa pari kilometriä suuntaansa. Heinälahti on Paikkana mainio,
ja hyviä teltanpaikkoja löytyy useita. Tässä tämä reissu alkaa olemaan. Pysähdymme vielä kotimatkalla vadelman poimintaan Varrashuhta nimisen paikan lähettyvillä.Lauantai vaellus 18 km.